sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Riehaantunut lassie ja sijaiskärsijät

Lomalla ollaan töistä ja harrastuksista, ainakin ihan kohta. Me lähdetään pienelle reissulle Jaakon kanssa, ja koirat menee äitin luokse hoitoon. Ollaan oltu harrastuksista tauolla pari viikkoa, ja se näkyy Nastasta. Se riehuu, kiusaa Seraa, napsii nilkoille riehaantuessaan lenkillä, kantaa joka ikisen lelun lelukorista keskelle olohuonetta ja saa tavallista useammin "olemisen sietämätön keveys" -kohtauksia, joista oon joskus aiemmin kirjottanutkin. Aiemmin äiti oli aiemmin huolissaan Nastan karvanlähdöstä, mutta itse olisin enemmän huolissaan tuosta loputtomasta energian määrästä, mikä tuossa koirassa kytee. Äiti-parka! Nasta on myös ihan itsenäisesti ja oma-aloitteisesti tekemisen puutteessa ottanut meidän ihanan Mauri-hain käsittelyynsä. 





Joulutauko ei kuitenkaan tarkoita, etteikö me suunniteltais tulevaa! Pari aksakoulutusta on jo mielessä ja ilmoittauduinpa sitten sellaseenkin hulluun juttuun kuin Mia Skogsterin seuraamisklinikalle! Minä! Tokojuttuun! Ajatella! Kaikkea sitä näkee kun tarpeeksi vanhaks elää. Tuo koulutus on helmikuussa. Toivottavasti meidät valittaisiin esimerkkikoirakoiksi (koirakot valitaan ilmottautuneiden joukosta), kun me ollaan tällanen moniongelmainen koirakko ohjaajan osaamattomuuden vuoksi. Uskoisin, että joku maailmanmestari sais meihinkin (siis minuun) jotain tolkkua tuon tokon suhteen. Ja tarkemmin sanoen seuraamisen suhteen. 

Sepsuli ei ota nokkiinsa harrastustauosta. Se ottaa ihan mielellään rauhallisestikin, vaikka löytyy siitä sitä virtaakin. Ja sehän on joutunut tietenkin sijaiskärsijäksi Napen aksatauon aikaan. Sitä pitää sen vuoksi helliä tuplasti, ainakin! 


Se melkein arvostaa halaamista. Ja onpa se harmaantunut nenästä! Kulmakarvojen päällisetkin on valkoistuneet. Eihän se edes ole vasta kun kuusi ja puoli! Mutta kuten aina oon sanonutkin, Sera alkoi harmaantua sinä päivänä kun Nasta tuli taloon. Sera oli saanut neljä ja puoli vuotta olla yksinvaltias, hemmoteltu ainokainen, ja sitten taloon tuli riiviö, joka kiusaa Seraa aina kun sitä huvittaa. Useimmiten Sera leikkii mukana, mutta on myös hetkiä, kun pitää näyttää hammasta. Tällä viikolla se hetki on ollut suhteellisen usein. 

Nyt suunnitelmissa on siis pitää taukoa aksasta ja tokoilustakin tammikuun alkuun asti. Sitten aletaan taas käydä aksatreeneissä ja varmaan sitä tokoiluakin pitää harrastaa, kun meinaan sinne seuraamisklinikallekin mennä. Nyt vaan seuraamistreeniä sen verran, että osaan tarkemmin määrittää sitten ongelmat siellä klinikalla. Ehkä meistä Napetin kanssa vielä tokokoirakkokin tulee! 

Sitä päivää odotellessa. Siihen asti, au revoir, myö alotetaan loma! Hyvää joulua!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Tonttuagilitya

Annin pikku tontut on päässeet aksaamaan, vaikka meillä pieni tauonomainen tässä keskellä talvea treeneistä onkin. Viime viikon perjantaina, eli marraskuun toisiksi viimeisenä päivänä, meillä oli oman seuran aksaporukan pikkujoulut, jotka järjestettiin tänä vuonna agilitymöllien merkeissä. Tuomarina meillä oli joulupukki, kuinkas muutenkaan! Mölleihin osallistui vain Seppå, koska Nasta pääsi seuraavana päivänä ACElle Tiian oppeihin hurjastelemaan. Osallistuttiin Seran kanssa molemmille tarjolla oleville radoille, joista molemmilla myös sijoituttiin. Ekalla radalla hienosti toiseksi, toisella radalla ehkä kolmansiksi, en muista! Toisella radalla saatiin kylläkin HYL, mutta siitä sai joulumielen vuoksi vain 10 virhepistettä. Koirat olisi saanut pukea jouluisesti (ja pukeutua itsekin), mutta ei meillä oikein ole mitään jouluista koiranvaatetta. Laitoin itse huopikkaat jalkaan, kun nehän on vähän jouluiset, eikö vaan? Oli muuten aika vaikea juosta. 

Tässä eka rata (huom. persjätöt! Seran kanssa!) ja tässä toinen

Seuraavana päivänä huristeltiin siis Kuopioon Napetin kanssa ACElle aksaamaan. Oli meillä kyllä muutakin asiaa Kuopioon, joten koko porukka lähti mukaan. Päivi ja Kuura tulivat Mikkelssonista myös aksaamaan. Hallissa oli kaksi rataa, joista sai valita mieleisensä. Eka rata oli suoraviivaisempi ja juostavampi, kun taas toisessa oli haastetta ja kiemuraakin. Valitsin jälkimmäisen, koska tarvitaan Nastan kanssa opastusta kiemuroihin. Rata oli tosi kiva, ja suoriuduttiin siitä oikein kivasti! Väitin, että Nasta ei suorita keppejä, jos minä niistän sen niille, mutta *köhköh*, niinhän se vaan teki, kun Tiia pyysi näyttämään. Hei, ei se koskaan ennen oo osannu! Putkeen irtoaminenkin oli jostain syystä kovin hankalaa Napetille. Muuten saatiin kehuja ja vinkkejä siitä, miten Napetin turnauskestävyyttä nyt voidaan treenata, koska ohjaukset ja esteet se osaa. Nyt vaan korkeessa vietissä vaikeita hommia suorittamaan. Tässä joitakin taidonnäytteitä ekasta pätkästä

Toisella kierroksella Tiia ehdottikin, että jospa tekisinkin sen toisen radan, mitä muut ryhmäläiset juoksivat omilla vuoroillaan. Kylmiltään vaan radalla, "kyllähän sie sen muistat kun oot katellu muita". No ok! Mennään sitten! Tiia sanoi, että tällaselle kisaavalle ja jo vähän kokeneemmalle koiralle hyvää treeniä on se, että sen pitää tehdä erilaisia juttuja ja olla tavallaan "kisamoodissa" treeneissäkin. Eli siis että koirakolla on vain yksi mahdollisuus onnistua radan tekemisessä. Eihän kisoissakaan parannella tulosta samalla radalla! No, sillä radalla Napetti sitten irtosi putkeen, ei muistanut kontaktia ja kepeillemenokin oli vähän hakusessa. Näitä myös korkeessa vireessä Tiian vinkkien mukaan treenaamaan. Tässä maistiaisia toisesta pätkästä. Olin kyllä ihan naatti noiden ratojen juoksemisen jälkeen! Huh! Mutta kannatti lähtee Kuopioon juoksemaan, nyt tiedän taas mitä treenata talven aikana. 

Keskiviikkona olis tämän vuoden vikat treenit, jos jaksan mennä pyörähtämään. Sitten alkaa joululoma ja koirat jää aksatauolle. Eiköhän me taas vuoden alusta heti mennä treeneihin mukaan. Sitten onkin taas uusi treeniryhmä vuodeksi! 

Mutta nyt me ollaan vaan ja hengaillaan. Venytellään lihaksiamme ja nautitaan olemisesta. Tehkää työkin niin!