perjantai 27. tammikuuta 2017

Kokonaiset viisi viikkoa

Se on nimittäin Nastan ja Yrsan talvitauon pituus (ja ehkä tämän bloginkin?). Tuo aika oltiin totaalisen tekemättä mitään, viikkotreeneistä oltiin poissa muistaakseni seitsemän viikkoa. Noin viikko ennen joulua käytiin vapaavuorolla pikaisesti, sen jälkeen on vain löhötty, lenkkeilty ja syöty. Onpa ollut rentouttavaa! Nyt mulla kyllä kieltämättä alkaa tehdä mieli kisaamaan varsinkin Y-U:n kanssa, kun se vaikuttaa nykyään niin näppärältä tuolla agilitykentällä. Vuosi sitten en olis kyllä tätä uskonut sanovani! Kyllä se vaan niin taitaa olla, että älä vertaa ja jokainen koira ottaa aikansa taitaa hitto vie pitää paikkansa. On kai sitä nöyrryttävä totuuden edessä. 

Maanantaina käytiin Kuopiossa aksatreeneissä, ja Y-Uhan jopa näytti osaamistaan! Vähän on vielä hiomista kolmosluokan kuvioissa ja esim putkijarrussa (!!), mutta aika mallikelpoinen aksakoira se alkaa jo olla! Mietin ääneen, josko vaihtaisin Yrsalle aalle juoksarin, ja Sanna olikin sitä mieltä, että se on hyvä idea eikä varmaan vaikea homma olisi, kun Yrsa kuulemma tulee aika nätisti laukalla harjan yli muutenkin sopivaan kohtaan. Kokeilin sitten viikolla sitä kotihallissa treeneissä, mutta en taida uskaltaa rikkoa pysäriä (vielä ainakaan). Katsotaan. Meinasin vähän, että aalta vain vapauttaisin nopeasti Yrsan, kuitenkin pysärinä kohtelisin sitäkin estettä. En tiedä. Käyköhän siinä huonosti? Siis pysärille, ei koiralle. Koirallehan juoksari olisi aalle kivempi noin niinkuin rasituksen kannalta. Hmm. Mietitään. Videolla päivän vika veto, eli molemmat ollaan jo aika hapoilla.


Sunnuntaina käytiin collieporukalla lenkillä, olipa kivaa pitkästä aikaa! Oon viimeisen parin vuoden ajan aina ollut jossain muualla (eli aksakisoissa), kun joensuulaiset ovat järkänneet yhteislenkin. Yrsa pääsi vasta nyt ekaa kertaa collielenkille, ja ai että kun sillä oli kivaa! Nape miun kullanmurusena räksytti koko ajan jalan juuressa, että hitsi kun muut juoksee ja pitää kivaa!!, eikä lähtenyt kuin ehkä kymmenen metrin päähän (hui miten kauas!), ja tuli tietenkin hetiäkkiäiik takaisin. Mutta Yrsa. Yrsa-Ulpukkaiseni. Hän otti heti vapaaksi päästyään monenkymmenen metrin hepulietumatkan, kaarsi piiiitkän kaaren pari collieta perässään ja niinpä se koko lenkki sitten sujuikin oikeastaan. Välillä se ehkä taisi käydä katsomassa, että ollaanko minä ja Nape vielä paikalla. Oltiin me, tiukasti toisiimme napanuoralla sidottuina. On siinä erilaiset äiti ja tytär! Anni ja Ilona ottivat lenkiltä kuviakin, ehkä jossain vaiheessa saan linkittää tai laittaa niitä tännekin nähtäväksi. Näkyyköhän niissä kuvissa tuo kuvailemani ero... 

Meille ei oikeastaan mitään kummallisempaa kuulu, sen takia on ollut tämä blogikin hiljainen. Treenaaminen on tälle vuodelle siis aloitettu ja nyt sitten kisataan kun kisoja eteen tulee. Seuraavat kisat taitaa olla helmikuun lopussa Kuopiossa, täältä periferiasta kun ei jaksa näin sydäntalvella mihinkään viidensadan kilometrin päähän lähteä kisaamaan. Ei kyllä kovin usein edes kesällä, mutta silloin se on kuitenkin siedettävämpää! 

maanantai 19. joulukuuta 2016

Kohta loppuu tämäkin vuosi

Hyvät naiset ja herrat. Olemme nyt siinä pisteessä, jolloin on aika katsastella kulunutta vuotta ja asettaa tavoitteita tulevallekin vuodelle. Viime vuonna kirjoittelin näin:

Näin vuoden vaihtuessahan on aika uudistua, ja niinpä ensi vuodelle asetan selkeämpiä tavoitteita kuin tälle vuodelle! Oho! Napettimelle pitää saada se toinen tuplanolla ennen karsintoja, että päästään käymään sielläkin kisahumussa. Ja nyt kun SM-nollat on kasassa, niin pyritään tekemään SM-kisoissa ekalla radalla mahdollisimman ehjä, rento ja hauska suoritus. Pidetään se yhteinen flow noissa isoissa kisoissakin, mutta myös meidän pikkukisoissa. 

Sera jos pysyisi vaikka elossa, niin olis hienoa. No pysyyhän se. Mutta pyritään pitämään mieli virkeänä edes jotekin (nyt joululomalla Sera pääsi kahdesti halliin humputtelemaan miniesteillä, ja oli niiiiiin mielissään!), ja koira fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Meinasin ensin kirjoittaa, että siedettävässä kunnossa, mutta se ei kyllä minulle riitä. Jos koira on siedettävässä kunnossa, se ei mielestäni ole tarpeeksi hyvässä kunnossa. Vaan nimenomaan siedettävässä. Ei edes ihan hyvässä, jollaisessa kunnossa Sera vähintään saisi olla. Toivon, että mummeli pysyy ensi vuonna terveempänä kuin tänä vuonna. 

Yrsa-Ulpukkakin saa omat pikku tavoitteensa: harjoitellaan kovaa juoksemista agilityhallissa, opetellaan aksajuttuja edelleen ja kesällä vois keppejä jo katsella sillä silmällä. 2by2 tulee olemaan mitä todennäköisimmin Yrsankin keppimetodi. Kontakteja pitäis hioa jo nyt enemmänkin ehkä, mutta ehtiihän sitä. Yrsa ei kuitenkaan kesällä (=vilkkain kisakausi) edes ole vielä kisaikäinen, joten kontaktit ehtii tehdä silloinkin kun mulla on aikaa käydä vapaavuoroilla. Kisaikä Yrsalla täyttyy syyskuun lopussa, mutta silloin ei enää hirveästi kisoja täällä päin ole. Parit ehkä, mutta Yrsa on sen verran hitaampi syttymään aksalle kuin äiskänsä, että tuskin on kisavalmis vielä silloin. Hyppyradoille ehkä ensi vuoden puolella jo (huomatkaa ISO ehkä)! 
Y-U ja mummibonus!

Nasta sai helposti toisenkin tuplan kasaan, kävi karsinnoissa (ainoana pk tai sk colliena!), joissa teki ekalta karsintaradalta kympin sikahyvällä ajalla, toisella karsintaradalla hylkäännyttiin - ei siis päästy toiselle päivälle :D SM-kisoissa Nape teki joukkueradalla aivan hitsin hienon nollan, joka kyllä kantoi minua koko viikonlopun. Kenttä oli taukoamattomasta sateesta johtuen tosi pehmeä ja märkä (lätäköitäkin siellä täällä), rimat 65 cm:ssä, joten arvelinkin etukäteen, että rimoja tullee alas. Ja niitähän tuli, kolmekohan? Lisäksi Napetti hylkääntyi, kun syöksähti väärään putken päähän, vaikka ohjaus oli kyllä ihan selkeä. No ens vuonna sitten! Flow on ollut pääosin hyvä, koska Nape on maailman söpöin ja paras akilitilassie. Saatiin keväällä kaksi SERT-H-jutskaakin. 

Mummuli on edelleen elossa, välillä hyvässä ja välillä huonommassa kunnossa. Alkusyksystä tuli joku kohtaus, välillä tuli pissoja alle ja välillä selkä on huonona. Mummuhan seisoo välillä "pissisasennossa", eli toinen jalka lonkkalevossa, eli kipua siellä selässä varmaan välillä on. Nivelravinne sai mummelin taas juoksemaan ja leikkimään ja BoTin ottaa selkäänsä tosi mielellään. Hakeutuu myös nukkumaan BoT-peiton päälle. 

Vuoden yllättäjä -palkinto menee ehdottomasti Yrsa-Pulpukalle! Urruli oppi kepit hienosti 2by2-tekniikalla reilussa parissa viikossa, opetteli keinun ja viimeisteli muut kontaktit, aloitti kisaamisen ei suinkaan vain hypäreillä, vaan myös aksaradoilla. Ekat kahdet kisat meni keppien sössimiseen, mutta sitten otettiin keppikuuri ja kolmansissa kisoissaan Y-U tekikin suvereenisti kaksi nollaa (kolmaskin oli iiihan lähellä) eli sai kaksi LUVAa, ja neljänsissä kisoissaan nousi kakkosiin. Kakkosiinnousupäivänä molemmilta radoilta vitonen, ja kylläpä oli pienestä kiinni ne nollat kakkosissa! Kunhan se vielä kehittää itselleen supervauhdin, niin siitäkin vielä superaksalassie tulee.

Jaahas, pitäisiköhän sitä nyt sitten ensi vuoden tavoitteita kirjata ylös. No Nastalle tavoitteeksi tietenkin hyppyvalioituminen, siihen on eka mahdollisuus huhtikuun lopulla. Ja taas SM-kisoissa ehjä rata. Jos nyt tänä vuonna sitten vaikka sillä yksilöradallakin! Rimakoulua, jos ei meinaa pysyä. Lihaskuntoa Jaakon kanssa lenkkeillen ja mäkikävelyllä miun kanssa, uimallakin kesällä. 

Y-U saa tavoitteekseen niinkin ison jutun kuin kolmosluokkaan nousemisen! Ja jos nyt siellä pystyisi yhteen nollaan. Treenaamme ohjauksiin tulemista, hyppyjen merkkausta, saksalaisia ym vieraampia ja vaikeampia ohjauksia, joita ei olla vielä kovinkaan treenattu. Vauhtitreeniä putkilla ja parilla hypyllä. Lihaskuntoon samat kuin Napetille!

Seppå saa viettää eläkepäiviä. Hyvänä päivänä saattaa päästä putkea juoksemaan! Tänä vuonna oli muutamia kertoja, kun oikeasti jo itkin mummin turkkiin, että nyt se lähtee vikalle lääkärikäynnilleen. Niin vain se on aina palannut kotiin. Toivotaan, ettei vielä ihan heti olisi mummin aika lähteä. En muista, olenko kirjoittanut tätä tänne, mutta olen päättänyt, että mummu saa lähteä ennen kuin siitä näkee, että nyt on aika. Mutta milloin se aika sitten on? Vaikeaa. Tavoitteeksi minulle siis ensi vuodelle olla maailman paras koiranomistaja ja tietää se aika. 

Mulla oli tähän postaukseen ihania laiskottelukuvia koirista, mutta edelleen tämä pädillä kirjoittaminen on niin hitsin hankalaa, ettei ne nyt suostu tähän ilmestymään. Sorry! Rauhallista joulunaikaa ja tsemppiä kisakentille vuodelle 2017!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Y-U the champion!

Yrsa-Ulpukka kisasi itsensä kakkosluokkalaiseksi viikonlopun kisoissa! Äiskäkoira revitteli sitten sen verran, että yhtään puhdasta rataa ei sen kanssa saatu aikaiseksi. Mutta Y-U niitä teki yhden, melkein kolme! Kepit olivat kaikilla radoilla aivan huikeen hyvät, jes! Mutta pieniä pikkuruisia juttuja täytyy Y-U:n kanssa vielä treenata. Kuten merkkaus, putkijarru, saksalainen...tai oikeastaan se, että hypyt otetaan, vaikka minun liike jatkuisikin. 

Lähdettiin Ilonan ja Haltin kanssa yhdessä reissuun lauantaiaamuna seitsemän aikaan. Eka rata oli yhdeksältä, maksit etunenässä. Yrsa starttasi numerolla viisi, Halti oli nro 8, vaikkei meidän välissä siinä yhtään koiraa ollutkaan, kun kaksi välissä olevaa olivat ilmoittautuneet vain hypäreille. Saatiin erään Ilonan collietutun poikaystävä kuvaamaan meidän radatkin, joten filmiä löytyy! Yrsan rata oli kaiken kaikkiaan tosi sujuva, mitä nyt vähän tahmea vauhdiltaan. Lisäksi aikaa kasvatti noin neljän sekunnin pituinen neuvottelu puomin kontaktilla, että otetaanko se tuuontuuoffi vaiko eikö. Ajattelin siinä "koske"-käskyä hokiessani, että jos tämä nyt romuttaa nollan yliajalle, niin menköön, sillä hyvät kontaktit rakennetaan treenien lisäksi aloitusluokkien kisoissa. No olihan se kuitenkin nolla, vielä jäi reilut kuusi sekuntia ihanneaikaan väliäkin. Kakkosiin mentiin että heilahti! Voiton A-radalla vei joensuulainen kisakaveri bc Zarco, joten mukavaapa oli palkintopallilla patsastella! Jäätiin sitten odottelemaan iltapäivän ratoja. Olin jo etukäteen kysynyt Ilonalta, että jos niin hullusti käy, että noustaan kakkosiin, onko hänellä aikaa jäädä iltapäiväksikin Kuopioon. Oli onneksi! Niinpä jäätiin :) Kakkosten radoilta siis pienen pienet virheet, mutta ai miten hienot nekin radat olivat noin niinkuin hitusta vaikeammiksi radoiksi!



Seuraavana aamuna lähtö olikin vaatimattomasti viideltä, kun hain Laura-serkun mäykkypojat kyytiin mukaan ja vein ne mennessäni Kuopioon. Jätin ne hämärästi eräälle bensikselle, kuin hemohessit konsanaan. Napen kanssa oltiin perillä kisapaikalla seitsemän jälkeen. Kävin ilmoittautumassa ja lähdin kävelylle. Pakkanen laski jo päälle kymmeneen asteeseen, kun lauantaina se oli ollut reilussa seitsemässä. Nape oli aamulla sitä mieltä, että voisi kyllä jäädä kotiin nukkumaan. Mietin matkalla itsekin, miksi ilmoitin sen kisoihin, kun se sai pari viikkoa sitten ne SM-nollatkin kasaan. EO-paikkaa kun me ei suoranaisesti tavoitella :D No, pitihän se lähteä kun oli ilmottauduttu! Päätinkin sitten vetää radat treenaten, eli riskinotolla ja treenattuja juttuja testaten. Yhtään puhdasta rataa ei tehty, mutta varsinkin eka rata oli tosi hieno vetää! Mahtava vauhti ja draivi sekä itsellä että Nallukalla! Toinen aksarata vähän harmitti, sillä Nasta ei ottanut kontaktia nätisti. Pysähtyi kyllä, mutta maahan. Vauhti oli taas (myös pään sisällä) niin kova, ettei pystynyt pysähtyä kontaktille. Olisihan se pitänyt arvata, kun lähdössä Napetista jo kuului viuuiuuuiuu! 



Nyt on luvassa keikkatauko! Seuraavat kisat meillä on varmaankin vasta helmikuussa. Tässä välissä sitten treenaillaan pieniä ja isompia juttuja. Yrsa pääsi Sari Vähäniityn valkkuryhmään, Nape treenaa ensi vuoden itsenäisessä ryhmässä. Viilataan Nape huippuunsa kevään aikana, että voidaan voittaa Suomen mestaruus kesällä! 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Peilikuva

Nasta ja Yrsa, äiti ja tytär, sopuli ja mustuainen. Toistensa peilikuvat. Molemmat kisasivat viikonloppuna kolmella radalla, molemmat tekivät samat tulokset. Ekalta radalta molemmille nolla (Yrsa sijoittui kuudenneksi, Nape neljänneksi), toiselta radalta molemmille vitonen (kepeiltä, molemmille! Yrsa sijoittui kolmanneksi) ja vikalta radalta molemmille hypärinolla (Yrsa toisena, Nape kolmantena). Tämähän tarkoittaa sitä, että Yrsa kipitti itselleen kaksi LUVAa ja Nape kipitti itselleen SM-nollat kasaan. Voi hitsi mitä superlassieita mulla on! Vielä käydään yhdet kisat tänä vuonna - parin viikon päästä Kuopiossa jälleen, Joan kisoihin viikon päästä en ilmoittautunut, ihan kuten itselleni lupasin. Sitten jäädään joululomalle ja katsotaan kisaamista uudelleen ensi vuonna. 

Pidemmittä löpinöittä ratoihin! Yrsallekin alkoi löytymään se vitosvaihde, se on käytössä toisella ja kolmannella radalla. Arvaatko mikä se on? Vihje keppivirheen kohdalla: mitä Yrsa tuijottaa tehdessään virheen? :D 






lauantai 12. marraskuuta 2016

Ke-ke-ke-kepiiiiit!

Yrsa on kisannut toisetkin kisansa jo tovi sitten. Lappeenrannassa pääsivät toki molemmat, äiti sekä tytär, kisaamaan kolme rataa. Napetti aloitti lauantaina kolmella radalla, joilta yhdellä se teki nollan. Tultiin sillä kolmanneksi! Sunnuntaina Y-U kirmasi kolme rataa, yksikään ei ollut puhdas....tadaa - KEPPIEN takia! Jokaisella radalla (kuulostaako tutulta?!) Yrsa meni hienosti ekaan väliin, taipui tokaan väliin, mutta tuli jokaisella kerralla pois siitä tokasta välistä. Kepeille ei vaan ole vielä imua! Siispä paljon palkkaa hyvistä kepeistä treeneissä! Yrsalle on muutenkin todella vaikeaa tulla käteen kiinni, mikä huomattiin myös viikko sitten torstaina Kuopiossa ProPerron treeneissä. Yrsa todellakin meni minne huvittaa, ei tullut ohjauksiin yhtään. Toki se on vielä nuori koira, eikä osaa samanlaisesta vihjeestä toimia kuin esim Nasta, mutta treeniä siis joka tapauksessa edessä. 

Toinen treenattava asia olisi Yrsan vauhti. Kisoissa varsinkin se on todella hidas. Ihan oikeasti hidas. Toki kokemus varmasti tuo vauhtiakin. Etupalkallahan se juoksee kuola roiskuen kuin tykin suusta ammuttuna, mutta mitenpä sen saisi kokonaisen radan sillä tarmolla painamaan? Pieniin paloihin pilkkoen toki...vaikeaa. Mutta olisi kai se tylsää jos saisi kaiken eteen kannettuna? 

No, ratoja, videoita:

Yrsa treenaa

HYL

Vitska

Yrsa 10.11. treeneissä

Ja bonuksena Nape-Nallukka


Ja loppuun taas peruskuulumiset: molemmille kisat ehkä marraskuun vikana viikonloppuna Kuopiossa, ja tosi isolla ehkällä Yrsalle Joan kisat joulukuun alussa. Mutta kun meillä on työpaikan pikkujoulu edellisenä iltana. Niin ehkä ei kykene. Napetin kanssa en mene sinne palelemaan, lupaan!! Seppå voi ihan hyvin. Aloitin sille nivelvalmisteen tuossa alkusyksystä, ja parin viikon jälkeen se alkoi leikkiä ja juosta taas lenkillä. On se siis jäykkä ja pahimmassa tapauksessa ehkä vähän kipeäkin, inhottavaa kun ei voi tietää. Onneksi se nivelvalmiste sentään näyttää auttavan. Mummuli. 

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

5xHYL + 17,96

Yrsa-Ulpukka Pikkumusta on kisannut ensimmäiset kisansa! Ei tosin millään vakuuttavalla menestyksellä, mutta ei se mitään! Minua jännitti arveltua vähemmän, koira oli rauhallinen, eikä riehunut samalla tavalla kuin äitinsä. Ekoissa kisoissamme kun oltiin, niin en oikeastaan tiennyt, miten Yrsa käyttäytyy radan reunamilla. Niissä harvoissa mölleissä, joissa on käyty, on Yrsa tullut autosta paikalle, tehnyt hommat ja lähtenyt pois. Kisoissa taas usein joutuu odottamaan vuoroaan muiden suorituksia katsellessa. Nastahan vetää tuosta ihan kauheat kilarit, minkä takia mulla on sille kädessäni nameja (temppuja vastaan niitä saa!) niin kauaksi aikaa, kuin se vaan on mahdollista. Siis rata-alueen ulkopuolelle saakka. Sitten koira tiukkaan hallintaan ja radalle käskyn alla. Yrsa oli mulle aika iso kysymysmerkki, ihan erilainen kun muutenkin on kuin äitinsä. Ekalle ja tokalle radalle menin sen kanssa melko samalla tavalla kuin Napen kanssa, mutta viimeiselle radalle mennessä päätin kokeilla, miten se reagoi, jos annan sen katsella edellistä kisaajaa (Nastaa ei voi laskea katselemaan, se huutaa kurkku ja hihna suorana radalle!); Yrsapentu katseli ihan rauhallisena radalla juoksevaa koiraa, välillä kyttäsi minua, että saakohan tästä nätistä käytöksestä namia. Sai siitä vähän. Tuo katselu kuumensi kyllä Yrsaa (mikä oli tarkoituskin!), mutta ehkä vähän väärällä tavalla: Yrsapentu kaahotti menemään ilman korvia, eikä ohjausyrityksetkään oikein menneet perille! No tätähän tämä kisaamisen aloittaminen on: harjoittelua yhteisiin rutiineihin. Ensi kerralla jatketaan harjoituksia! Ja kyllä näihin ratoihin muuten ihan tyytyväinen olla saa. Ja kun katsoo videota, tietää mitä treenata ensi viikolla ;)



Äitikoira ei suoriutunut omasta urakastaan tulosten valossa sen paremmin, mutta Napetinkin ratoihin olen kyllä tyytyväinen! Eka rata kylläkin keskeytettiin, kun Nasta karkasi kontaktilta, ei osannut keppejä ja teki aivan karmean lentokeinun! Lopetettiin siis tuohon puomilta karkaamiseen, sitä en hyväksy yhtään. En ole tehnyt työtä kontaktien eteen siksi, että kisoissa voisi kriteeristä lipsua! Nape ei olekaan varastanut kontaktilta sitten ykkösluokan. Vai kerran se taisi kolmosissa varastaa, mutta keskeytin myös silloin radan siihen. Muuten radat oli sujuvia ja tuolla rimantippumishallissa ei niitä rimojakaan rapsahdellut kuin yksi Napelta, kaksi minulta kun lopetin ohjaamisen. Jee!



Seuraavat kisat molemmilla lassieilla on kahden viikon päästä Lappeenrannassa. Sitä odotellessa treenataan Ulpukan kanssa keppejä etupalkalla parin esteen takaa sekä tietenkin rengasta. Ja mikäpä jottei puomi-keinu -erotteluakin, vaikka tuo kisaradalla sattunut jänskätys taitaa mennä kokemattomuuden piikkiin vielä! 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Upsista!

Kuka on ollut taas laiska? Minä. En ole päivittänyt blogia huomenna kahteen kuukauteen! Tai en ehkä voi sanoa, että laiska, mutta kun ei ole tietokonetta koko ajan käytössä, niin ei huvita päivittää, kun tämä blogin kirjoitus iPadilla on niin hankalaa. Muutaman rivin saa kirjoitettua, mutta sitten tökkää kun kursori ei siirry oikeaan paikkaan ja teksti pakenee. Argh! 

Muuten ei olla kyllä laiskoteltu. Nape on kisannut muutaman kisat, tehnyt tuplan ja yksittäisenkin nollan, Yrsa on jo melkein oppinut kepit radan osana ja alkaa olla kisavalmis. Huomennahan se tulee kisaikään, mutta kisaaminen saa vielä vähän aikaa odottaa kun se aloitti toiset juoksunsa lauantai-iltana. Kuusi kuukautta ja 11 päivää edellisten jälkeen. Toivon todella, että väli tuosta vielä pitenee, kunhan ikää tulee. Napen lyhin juoksuväli on ollut 9 kk, pisin 15 kk. Yrsapentu on kuvattukin, ja tuskaisen odotuksen jälkeen tulokset olivat A/A, 0/0, selässä VA0 ja LTV1 eli lievin muoto, jakautunut ristiluun keskiharjanne. Hyvät eväät harrastuksen jatkumiselle siis!

Mummikoira on ollut välillä hyvänä, välillä huonompana. Sepi sai viime perjantain ja lauantain välisenä yönä jonkun kohtauksen, jonka aikana se veti henkeä ja yski, ihan kuin hyperventiloi. Pissit ja kakat tuli alle ja minusta tuntuu, että se meinasi pyörtyä. Kun silittelin tärisevää ja henkeä haukkovaa Seraa, ajattelin vain että ainakin se saa kuolla kotona ja minun syliin. No, mummi elää edelleen ja oli heti aamullakin lähes normaalissa voinnissa, mitä nyt vähän väsynyt, kuten allekirjoittanutkin. Lääkäri tutki ja totesi, että sydän on edelleen ihan ok (pieni sivuääni muttei muuta), keuhkoissa ei mitään poikkeavaa, tulehdusarvot ja allergeenit (?) koholla, joten niihin lääkettä. Kohtausten varalle myös lääkettä. Siis kohtauksen aikana annettavaksi. Nyt mummeli on ihan ok, eihän se jaksa enää kunnon vauhtia noita lenkkejä mennä mutta muuten ihan hyvin silläkin menee. 

Koska kuvat ja videot on kivoja, niin laitan tähän kesältä Yrsan ja Napen aksapätkiä!

kepit radalla ekoja kertoja


Maple Yard -leirin antimia


Yrsa palasi kesälomalta viikkotreeneihin I


Yrsa palasi kesälomalta viikkotreeneihin II

Nastan tuplanolla Kuopiossa 28.8.

Olin suunnitellut, että Yrsapentu aloittaisi kisauransa 2.10. Kuopiossa, mutta nyt se ei käykään tosiaan juoksujen takia päinsä. Tuosta kahden viikon päästä on täällä Joensuussa kisat, joten ehkäpä sitten. Voi olla, että Napekin pääsee vasta sitten kisakentille. SM-nollista puuttuu kolme, mutta se tupla tosiaan on, joten hätäpäivää ei ole, kun aikaakin on vaikka miten!