tiistai 25. heinäkuuta 2017

Hiljaiseloa blogissa

Kuten nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, blogissa on ollut aika hiljaista. Olen päivittänyt kisakuulumisetkin pääasiassa vain Facebookin puolelle, joten päätin tehdä sinne lassieille ihan kunnon sivuston. Tulkaapas tykkääjiksi! https://facebook.com/collietytot 


perjantai 21. huhtikuuta 2017

Perinteinen pääsiäinen

Yrsa ja Nape kisasivat tuttuun tapaan JoAn kisoissa pääsiäisenä. Tai siis Napellehan se on tuttu tapa, Yrsalle eka kerta. Napetti teki kaksi nollaa ja kaksi hyllyä, Yrsa ah-niin-tutuksi-tulleen-tokavikarimanpudotusvitosen ja pari kymppiä. Ekalta radalta tuli HYL, sillä keppikulma oli Pikkumustalle aika vaikea. Oon kyllä tosi tyytyväinen molempien suorituksiin! Laitoin Yrsan vitskaradan ja Napen nollaradan (sama rata siis) allekkain ja vertasin, mistä se noin neljän sekuntin ero ajassa tulee. Tässäpä analyysi: puomi ja kepit on Yrsalla hitaammat, samoin tiukat käännökset ja kiihdytykset. Mie myös ohjaan Yrsaa niinkuin Nastaa. Rataantutustumisessa mietin aina, että tässä vedätän Yrsaa ja juoksen täysillä, kannustan ja kiihdytän. Mutta rataantutustumisanni on eri anni kuin kisarata-anni! Kisarata-anni ei muista tehdä asioita kuten rataantutustumisanni suunnitteli. Ajan kanssa se ehkä muistaa. Onhan Upu kisannut vasta kahdet kisat kolmosissa, kisarata-annilla ei ole ollut kauhean paljon aikaa harjoitella kisarata-annina olemista. Siis nimenomaan Yrsan kisarata-annina!

Yrsa B


Yrsa D

Nasta B

Nasta D

Ylihuomenna on kisapäivä Kuopiossa molemmille karvapalloille. Sen takia käytiin treenaamassa puomia ja keppejä hetsaten sekä Nape teki nollatreenin. Ja onnistui muuten kerrasta! 29 estettä ekalla vedolla puhtaana läpi, niin sen pitäis mennäkin! 



tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kahden koiran Kouvola

Mulla on taas ollut ongelmia iPhonen Youtube-latauksen kanssa, ja olenkin saanut nyt hirrrrveellä vaivalla ja työllä vasta kaksi viime viikonlopun agilityvideota Youtubeen. Nape ja Yrsa kisasivat siis Kouvolassa kumpainenkin neljän radan verran. Kouvolan kisathan olivat Y-U:n ihka ekat kolmosluokan kisat, mutta aika kivasti se aloitti kolmosten kisauransa: kahdelta ekalta radalta vitoset (sijoitukset 1 ja 2, eli ihan läpijuostavia radat ei olleet), C-radalta NOLLA (!!) ja vikalta radalta väsynyt HYL. Yrsa oli seitsemäs lähtijä, ja otin sen ulos autosta aina suurin piirtein kolmannen-neljännen lähtijän kohdalla. Vikalla radalla ajanotto hajosi toisen/kolmannen lähtijän kohdalla, ja kellon korjausta jouduttiin odottelemaan melkein 10 minuuttia. Heittelin vähän Yrsalle palloa ja kävelytin sitä, mutta se ehti purkaa energiansa odotellessa. En uskaltanut viedä sitä takaisin autoonkaan, sillä kello olisi kuitenkin korjattu juuri sillä hetkellä kun olisin saanut Yrsan autoon. Niinpä rata oli aikamoista hösellystä varsinkin kepeillä, eikä loppusuorakaan sujunut, vaikka Y-U on perinteisesti ollut hyvä etenijä loppusuorilla. 

Nolla oli kuitenkin kiva yllätys (ja hienot oli vitskaradatkin - rimat olivat arviointivirheitä), vaikka Yrsa kulkikin neljä sekuntia hitaammin kuin Nape (ja kahdeksan sekuntia hitaammin kuin voittaja). Ehkä se vauhti kasvaa kokemuksen myötä, ja kun minä uskallan ohjata Yrsaa kiihdyttävämmin. Kyllä se kuitenkin joka radalla yli neljää metriä sekunnissa kulki, joten ei se ihan hidas lahnakaan ole onneksi! Palkinnot olivat muuten aika kivat: muumimuki, jossa Kouvolan lakritsaa ja koiralle herkkua. Tässä Y-U:n nolla ja vitonen: 






Niin, Nape-possuhan teki 3xHYL ja vitosen. Possu mikä possu, kyllä oli taas lennokasta menoa sen kanssa! Seuraavat kisat molemmilla onkin ihan parin päivän päästä. Saa nähdä montako rimaa Nape tiputtaa tänä pääsiäisenä - vuosi sitten lukema taisi olla kakskytjotain... 


maanantai 6. maaliskuuta 2017

On the road

Kisakausi on alkanut jälleen rullaamaan! Viikko sitten käytiin Kuopiossa kokeilemassa onneamme sekä Y-Un että Napen kanssa ACEn hallissa. Tuomarina oli Mika Moilanen, joka olikin tällä kertaa tehnyt aika kinkkiset radat. Koko kakkosluokassa (kaikissa kokoluokissa) tuli kolmelta radalta yksi nollatulos, mikä kertonee ratojen tasosta tarpeellisen. Käytiin siis harjoittelemassa kisatilannetta! Seuraavana päivänä kolmosissa huomattiinkin, että edellisen päivän kakkosten radat olivat kyllä vaikeampia kuin kolmosten radat. En kyllä kolmosissakaan hirveän hyvää tulosta tehnyt...Ensimmäisellä radalla teloin nilkkani, se jotenkin pyörähti juostessa, ja siltä radalta taisi tullakin rima tai kaksi alas. Seuraavan radan juoksin nilkka teipattuna ja mietin koko ajan, että kestääkö nilkka. Ehkä sitten juuri siksi Nape piti kaikki rimat, eli nolla tehtiin. Viidenneksi sillä puolijuoksulla pääsi. Juoksin vielä yhden radan, mutta koska en oikein pystynyt vetämään täysillä, olivat ohjaukset myöhässä. Hylkäys siis, ja jätettiinpä vika rata juoksemattakin ja lähdettiin kotiin. Ihan hyvä ratkaisu, nilkka oli vähän kipeä vielä tänä viikonloppunakin radoilla, vaikka tuki siinä juostessa olikin.
 
 Napen nolla

 
Nyt viikonloppuna käytiin loman alkamisen kunniaksi lassieitten kanssa road tripillä. Mukana olivat vain kisalassiet Nape ja Y-U, ja olin katsonut kisapaikat niin, että Y-Ukin pääsisi mahdollisimman monta rataa juoksemaan. Perjantaina hurautettiin Mikkeliin Päivin luokse, mistä sitten lauantaiaamuna lähdettiin kohti Tamperetta. Siellä odottikin oikea urakka, kun olin ilmoittanut sekä Y-Un että Napetin neljälle radalle kumpaisenkin! Kisahalli oli oikein kiva juosta, vaikkakin hirveän meluinen. Pikkukoirat räksyttävät aika kovaa... Kisat käytiin kahdella kentällä yhtä aikaa. Kakkoset sujuivatkin tosi joutuisasti; yhdeltä radalta kun tultiin (startattiin kolmanneksi viimeisenä), iskin palkkaamisen jälkeen koiran kenneltytöilleni käteen jäähkää varten ja lähdin kohti seuraavan radan tutustumista, joka alkoikin heti kun minit ja medit olivat radan kisanneet. Ei tullut kiire, vaikka tutustumiset olivatkin melko pian radan jälkeen.
 
Y-U suoriutui Tampereella yli odotusten. Heti ekalta radalta se teki nollan, jolla tultiin toiseksi, vaikka otettiin puomin alastuloa taas vähän aikaa (nämä menevät nyt tehotreeniin!). Ekalta radalta kakkosluokan eka LUVA siis! Toka rata oli hyppyrata, jolla päätin vetää täysillä ja vedättää Yrsaa. Vedätin sen sitten nollavoittoon! Toinen LUVA! Kolmas ja neljäs rata menivät ilmeisesti pää pilvissä, hylkäykset tulivat molemmilta radoilta. Olin kyllä jo enemmän kuin tyytyväinen noihin kahteen luvaan! Hieno pikkumusta!
 
 
 
Napetin neljä rataa eivät sujuneet yhtä nollapainotteisesti, mutta kolmeen niistä olin kyllä tosi tyytyväinen. Tuloksina oli kolme hyllyä ja yksi vitonen. Nasta teki Yrsat ja irtosi hieman odottamattomasti, siitä ainakin yksi hyl, melkein toinenkin. Vitskarata oli tosi hienoa, varmistelematonta työtä minulta, mutta harmittavasti yksi rima tuli alas, kun en katsonut taas sitä koiraa...! Hyllyt ja vitonen eivät kyllä jääneet harmittamaan, sillä Y-U oli jo tehnyt niin hienot tulokset viikonlopulle.
 
 
 
 
Illalla oltiin Mikkelissä kymmenen maissa perillä ja aamulla olikin kuudelta herätys ja lähtö Jyväskylään vielä kolmelle kakkosluokan radalle. Tavoitteena oli tehdä nolla ekalta tai tokalta agiradalta, että saataisiin kolmaskin LUVA ja SERTi kolmosluokkaan. Hypärinollahan me oltiinkin jo saatu edellisenä päivänä. No, eipä tullut nollaa kummaltakaan radalta, kun ei oikein juoksukaan kulkenut edellisen päivän ratojen jälkeen, ja minua suututti oma mokani tuolla toisella radalla. Oletin, että Yrsa irtoaa, niin kuin se aina irtoaa, mutta sepä kääntyikin minua päin ja meni sitten väärään päähän putkea. Muuten niin hyvä rata ja tyrin sen olettamalla. Vanha viisaus ohjaa, älä oleta olisi pätenyt tässäkin, mutta minkäs teet! Oma moka. Harmittelin asiaa vähän aikaa jäähkälenkillä, sitten kokosin itseni ja päätin että mennään nyt vetämään hypäri täysillä, katsotaan mihin Y-Un kapasiteetti riittää, pidetään hauskaa ja juostaan täysillä! Menin halliin sisälle ja katsoin ilmoitustaululta ratapiirrosta (tuomari Sari Mikkilä oli laittanut radat esille), ja tajusin, että tuolla hypärillähän on kontaktiesteitä. Kysyin vielä kisakaverilta, että onko kolmaskin rata oikeasti agirata. Kyllä, kuului vastaus. En ollut edes ilmoittautuessani tajunnut, että Jyväskylässä onkin kolme agilityrataa! Sain valtavasti uutta intoa ja päätin, että sen lisäksi mitä äsken lupasin täysillä juoksemisesta Yrsalle, yritän myös tehdä niin tarkasti ja huolella kuin mahdollista. Selkeät näytöt koiralle, ettei jää epäselvää. Jyväskylässä startattiin viimeisenä, mikä Yrsalle kyllä sopii ihan hyvin. Lämmiteltiin lihaksia hallissa kävelemällä ja hölkkäämällä ja tehtiin pieniä temppuja. Kun edellinen koira oli noin puolessa välissä omaa suoritustaan, rupesin hetsaamaan Yrsaa tönimällä ja hypittämällä. Se puri minua innoissaan kädestä kahdesti, mutta minä vain kehuin siitä. Annoin kierrosten nousta! Alussa vauhti olikin tosi kiva, mutta siivekkeen ympäripyöritykset ovat Yrsalle heikkous, niissä vauhti melkein loppuu kokonaan. Tehtiin kuitenkin kiva nolla, jolla voitettiin! Sehän tarkoitti SERTiä kolmosluokkaan!
 
 
 
Minun pikku Y-U, jonka kanssa vedin vielä vuosi sitten ranteita auki, on nyt alle kaksivuotiaana kolmosissa! Nopeimmin ja nuorimpana minun koirista! Ihan uskomatonta. Nyt vaan pitäisi saada se vitosvaihde silmään radallakin, muuten vain juostessaanhan se menee kovempaa kuin Nasta. Kontaktit kuntoon (ei epäselviä kriteerejä kisoissakaan!!) ja hetsaamista takaakierroille, että saadaan niille nopeutta. Sitten pikku Y-Ukin on oikea kolmosluokan koira.
 



perjantai 27. tammikuuta 2017

Kokonaiset viisi viikkoa

Se on nimittäin Nastan ja Yrsan talvitauon pituus (ja ehkä tämän bloginkin?). Tuo aika oltiin totaalisen tekemättä mitään, viikkotreeneistä oltiin poissa muistaakseni seitsemän viikkoa. Noin viikko ennen joulua käytiin vapaavuorolla pikaisesti, sen jälkeen on vain löhötty, lenkkeilty ja syöty. Onpa ollut rentouttavaa! Nyt mulla kyllä kieltämättä alkaa tehdä mieli kisaamaan varsinkin Y-U:n kanssa, kun se vaikuttaa nykyään niin näppärältä tuolla agilitykentällä. Vuosi sitten en olis kyllä tätä uskonut sanovani! Kyllä se vaan niin taitaa olla, että älä vertaa ja jokainen koira ottaa aikansa taitaa hitto vie pitää paikkansa. On kai sitä nöyrryttävä totuuden edessä. 

Maanantaina käytiin Kuopiossa aksatreeneissä, ja Y-Uhan jopa näytti osaamistaan! Vähän on vielä hiomista kolmosluokan kuvioissa ja esim putkijarrussa (!!), mutta aika mallikelpoinen aksakoira se alkaa jo olla! Mietin ääneen, josko vaihtaisin Yrsalle aalle juoksarin, ja Sanna olikin sitä mieltä, että se on hyvä idea eikä varmaan vaikea homma olisi, kun Yrsa kuulemma tulee aika nätisti laukalla harjan yli muutenkin sopivaan kohtaan. Kokeilin sitten viikolla sitä kotihallissa treeneissä, mutta en taida uskaltaa rikkoa pysäriä (vielä ainakaan). Katsotaan. Meinasin vähän, että aalta vain vapauttaisin nopeasti Yrsan, kuitenkin pysärinä kohtelisin sitäkin estettä. En tiedä. Käyköhän siinä huonosti? Siis pysärille, ei koiralle. Koirallehan juoksari olisi aalle kivempi noin niinkuin rasituksen kannalta. Hmm. Mietitään. Videolla päivän vika veto, eli molemmat ollaan jo aika hapoilla.


Sunnuntaina käytiin collieporukalla lenkillä, olipa kivaa pitkästä aikaa! Oon viimeisen parin vuoden ajan aina ollut jossain muualla (eli aksakisoissa), kun joensuulaiset ovat järkänneet yhteislenkin. Yrsa pääsi vasta nyt ekaa kertaa collielenkille, ja ai että kun sillä oli kivaa! Nape miun kullanmurusena räksytti koko ajan jalan juuressa, että hitsi kun muut juoksee ja pitää kivaa!!, eikä lähtenyt kuin ehkä kymmenen metrin päähän (hui miten kauas!), ja tuli tietenkin hetiäkkiäiik takaisin. Mutta Yrsa. Yrsa-Ulpukkaiseni. Hän otti heti vapaaksi päästyään monenkymmenen metrin hepulietumatkan, kaarsi piiiitkän kaaren pari collieta perässään ja niinpä se koko lenkki sitten sujuikin oikeastaan. Välillä se ehkä taisi käydä katsomassa, että ollaanko minä ja Nape vielä paikalla. Oltiin me, tiukasti toisiimme napanuoralla sidottuina. On siinä erilaiset äiti ja tytär! Anni ja Ilona ottivat lenkiltä kuviakin, ehkä jossain vaiheessa saan linkittää tai laittaa niitä tännekin nähtäväksi. Näkyyköhän niissä kuvissa tuo kuvailemani ero... 

Meille ei oikeastaan mitään kummallisempaa kuulu, sen takia on ollut tämä blogikin hiljainen. Treenaaminen on tälle vuodelle siis aloitettu ja nyt sitten kisataan kun kisoja eteen tulee. Seuraavat kisat taitaa olla helmikuun lopussa Kuopiossa, täältä periferiasta kun ei jaksa näin sydäntalvella mihinkään viidensadan kilometrin päähän lähteä kisaamaan. Ei kyllä kovin usein edes kesällä, mutta silloin se on kuitenkin siedettävämpää! 

maanantai 19. joulukuuta 2016

Kohta loppuu tämäkin vuosi

Hyvät naiset ja herrat. Olemme nyt siinä pisteessä, jolloin on aika katsastella kulunutta vuotta ja asettaa tavoitteita tulevallekin vuodelle. Viime vuonna kirjoittelin näin:

Näin vuoden vaihtuessahan on aika uudistua, ja niinpä ensi vuodelle asetan selkeämpiä tavoitteita kuin tälle vuodelle! Oho! Napettimelle pitää saada se toinen tuplanolla ennen karsintoja, että päästään käymään sielläkin kisahumussa. Ja nyt kun SM-nollat on kasassa, niin pyritään tekemään SM-kisoissa ekalla radalla mahdollisimman ehjä, rento ja hauska suoritus. Pidetään se yhteinen flow noissa isoissa kisoissakin, mutta myös meidän pikkukisoissa. 

Sera jos pysyisi vaikka elossa, niin olis hienoa. No pysyyhän se. Mutta pyritään pitämään mieli virkeänä edes jotekin (nyt joululomalla Sera pääsi kahdesti halliin humputtelemaan miniesteillä, ja oli niiiiiin mielissään!), ja koira fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Meinasin ensin kirjoittaa, että siedettävässä kunnossa, mutta se ei kyllä minulle riitä. Jos koira on siedettävässä kunnossa, se ei mielestäni ole tarpeeksi hyvässä kunnossa. Vaan nimenomaan siedettävässä. Ei edes ihan hyvässä, jollaisessa kunnossa Sera vähintään saisi olla. Toivon, että mummeli pysyy ensi vuonna terveempänä kuin tänä vuonna. 

Yrsa-Ulpukkakin saa omat pikku tavoitteensa: harjoitellaan kovaa juoksemista agilityhallissa, opetellaan aksajuttuja edelleen ja kesällä vois keppejä jo katsella sillä silmällä. 2by2 tulee olemaan mitä todennäköisimmin Yrsankin keppimetodi. Kontakteja pitäis hioa jo nyt enemmänkin ehkä, mutta ehtiihän sitä. Yrsa ei kuitenkaan kesällä (=vilkkain kisakausi) edes ole vielä kisaikäinen, joten kontaktit ehtii tehdä silloinkin kun mulla on aikaa käydä vapaavuoroilla. Kisaikä Yrsalla täyttyy syyskuun lopussa, mutta silloin ei enää hirveästi kisoja täällä päin ole. Parit ehkä, mutta Yrsa on sen verran hitaampi syttymään aksalle kuin äiskänsä, että tuskin on kisavalmis vielä silloin. Hyppyradoille ehkä ensi vuoden puolella jo (huomatkaa ISO ehkä)! 
Y-U ja mummibonus!

Nasta sai helposti toisenkin tuplan kasaan, kävi karsinnoissa (ainoana pk tai sk colliena!), joissa teki ekalta karsintaradalta kympin sikahyvällä ajalla, toisella karsintaradalla hylkäännyttiin - ei siis päästy toiselle päivälle :D SM-kisoissa Nape teki joukkueradalla aivan hitsin hienon nollan, joka kyllä kantoi minua koko viikonlopun. Kenttä oli taukoamattomasta sateesta johtuen tosi pehmeä ja märkä (lätäköitäkin siellä täällä), rimat 65 cm:ssä, joten arvelinkin etukäteen, että rimoja tullee alas. Ja niitähän tuli, kolmekohan? Lisäksi Napetti hylkääntyi, kun syöksähti väärään putken päähän, vaikka ohjaus oli kyllä ihan selkeä. No ens vuonna sitten! Flow on ollut pääosin hyvä, koska Nape on maailman söpöin ja paras akilitilassie. Saatiin keväällä kaksi SERT-H-jutskaakin. 

Mummuli on edelleen elossa, välillä hyvässä ja välillä huonommassa kunnossa. Alkusyksystä tuli joku kohtaus, välillä tuli pissoja alle ja välillä selkä on huonona. Mummuhan seisoo välillä "pissisasennossa", eli toinen jalka lonkkalevossa, eli kipua siellä selässä varmaan välillä on. Nivelravinne sai mummelin taas juoksemaan ja leikkimään ja BoTin ottaa selkäänsä tosi mielellään. Hakeutuu myös nukkumaan BoT-peiton päälle. 

Vuoden yllättäjä -palkinto menee ehdottomasti Yrsa-Pulpukalle! Urruli oppi kepit hienosti 2by2-tekniikalla reilussa parissa viikossa, opetteli keinun ja viimeisteli muut kontaktit, aloitti kisaamisen ei suinkaan vain hypäreillä, vaan myös aksaradoilla. Ekat kahdet kisat meni keppien sössimiseen, mutta sitten otettiin keppikuuri ja kolmansissa kisoissaan Y-U tekikin suvereenisti kaksi nollaa (kolmaskin oli iiihan lähellä) eli sai kaksi LUVAa, ja neljänsissä kisoissaan nousi kakkosiin. Kakkosiinnousupäivänä molemmilta radoilta vitonen, ja kylläpä oli pienestä kiinni ne nollat kakkosissa! Kunhan se vielä kehittää itselleen supervauhdin, niin siitäkin vielä superaksalassie tulee.

Jaahas, pitäisiköhän sitä nyt sitten ensi vuoden tavoitteita kirjata ylös. No Nastalle tavoitteeksi tietenkin hyppyvalioituminen, siihen on eka mahdollisuus huhtikuun lopulla. Ja taas SM-kisoissa ehjä rata. Jos nyt tänä vuonna sitten vaikka sillä yksilöradallakin! Rimakoulua, jos ei meinaa pysyä. Lihaskuntoa Jaakon kanssa lenkkeillen ja mäkikävelyllä miun kanssa, uimallakin kesällä. 

Y-U saa tavoitteekseen niinkin ison jutun kuin kolmosluokkaan nousemisen! Ja jos nyt siellä pystyisi yhteen nollaan. Treenaamme ohjauksiin tulemista, hyppyjen merkkausta, saksalaisia ym vieraampia ja vaikeampia ohjauksia, joita ei olla vielä kovinkaan treenattu. Vauhtitreeniä putkilla ja parilla hypyllä. Lihaskuntoon samat kuin Napetille!

Seppå saa viettää eläkepäiviä. Hyvänä päivänä saattaa päästä putkea juoksemaan! Tänä vuonna oli muutamia kertoja, kun oikeasti jo itkin mummin turkkiin, että nyt se lähtee vikalle lääkärikäynnilleen. Niin vain se on aina palannut kotiin. Toivotaan, ettei vielä ihan heti olisi mummin aika lähteä. En muista, olenko kirjoittanut tätä tänne, mutta olen päättänyt, että mummu saa lähteä ennen kuin siitä näkee, että nyt on aika. Mutta milloin se aika sitten on? Vaikeaa. Tavoitteeksi minulle siis ensi vuodelle olla maailman paras koiranomistaja ja tietää se aika. 

Mulla oli tähän postaukseen ihania laiskottelukuvia koirista, mutta edelleen tämä pädillä kirjoittaminen on niin hitsin hankalaa, ettei ne nyt suostu tähän ilmestymään. Sorry! Rauhallista joulunaikaa ja tsemppiä kisakentille vuodelle 2017!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Y-U the champion!

Yrsa-Ulpukka kisasi itsensä kakkosluokkalaiseksi viikonlopun kisoissa! Äiskäkoira revitteli sitten sen verran, että yhtään puhdasta rataa ei sen kanssa saatu aikaiseksi. Mutta Y-U niitä teki yhden, melkein kolme! Kepit olivat kaikilla radoilla aivan huikeen hyvät, jes! Mutta pieniä pikkuruisia juttuja täytyy Y-U:n kanssa vielä treenata. Kuten merkkaus, putkijarru, saksalainen...tai oikeastaan se, että hypyt otetaan, vaikka minun liike jatkuisikin. 

Lähdettiin Ilonan ja Haltin kanssa yhdessä reissuun lauantaiaamuna seitsemän aikaan. Eka rata oli yhdeksältä, maksit etunenässä. Yrsa starttasi numerolla viisi, Halti oli nro 8, vaikkei meidän välissä siinä yhtään koiraa ollutkaan, kun kaksi välissä olevaa olivat ilmoittautuneet vain hypäreille. Saatiin erään Ilonan collietutun poikaystävä kuvaamaan meidän radatkin, joten filmiä löytyy! Yrsan rata oli kaiken kaikkiaan tosi sujuva, mitä nyt vähän tahmea vauhdiltaan. Lisäksi aikaa kasvatti noin neljän sekunnin pituinen neuvottelu puomin kontaktilla, että otetaanko se tuuontuuoffi vaiko eikö. Ajattelin siinä "koske"-käskyä hokiessani, että jos tämä nyt romuttaa nollan yliajalle, niin menköön, sillä hyvät kontaktit rakennetaan treenien lisäksi aloitusluokkien kisoissa. No olihan se kuitenkin nolla, vielä jäi reilut kuusi sekuntia ihanneaikaan väliäkin. Kakkosiin mentiin että heilahti! Voiton A-radalla vei joensuulainen kisakaveri bc Zarco, joten mukavaapa oli palkintopallilla patsastella! Jäätiin sitten odottelemaan iltapäivän ratoja. Olin jo etukäteen kysynyt Ilonalta, että jos niin hullusti käy, että noustaan kakkosiin, onko hänellä aikaa jäädä iltapäiväksikin Kuopioon. Oli onneksi! Niinpä jäätiin :) Kakkosten radoilta siis pienen pienet virheet, mutta ai miten hienot nekin radat olivat noin niinkuin hitusta vaikeammiksi radoiksi!



Seuraavana aamuna lähtö olikin vaatimattomasti viideltä, kun hain Laura-serkun mäykkypojat kyytiin mukaan ja vein ne mennessäni Kuopioon. Jätin ne hämärästi eräälle bensikselle, kuin hemohessit konsanaan. Napen kanssa oltiin perillä kisapaikalla seitsemän jälkeen. Kävin ilmoittautumassa ja lähdin kävelylle. Pakkanen laski jo päälle kymmeneen asteeseen, kun lauantaina se oli ollut reilussa seitsemässä. Nape oli aamulla sitä mieltä, että voisi kyllä jäädä kotiin nukkumaan. Mietin matkalla itsekin, miksi ilmoitin sen kisoihin, kun se sai pari viikkoa sitten ne SM-nollatkin kasaan. EO-paikkaa kun me ei suoranaisesti tavoitella :D No, pitihän se lähteä kun oli ilmottauduttu! Päätinkin sitten vetää radat treenaten, eli riskinotolla ja treenattuja juttuja testaten. Yhtään puhdasta rataa ei tehty, mutta varsinkin eka rata oli tosi hieno vetää! Mahtava vauhti ja draivi sekä itsellä että Nallukalla! Toinen aksarata vähän harmitti, sillä Nasta ei ottanut kontaktia nätisti. Pysähtyi kyllä, mutta maahan. Vauhti oli taas (myös pään sisällä) niin kova, ettei pystynyt pysähtyä kontaktille. Olisihan se pitänyt arvata, kun lähdössä Napetista jo kuului viuuiuuuiuu! 



Nyt on luvassa keikkatauko! Seuraavat kisat meillä on varmaankin vasta helmikuussa. Tässä välissä sitten treenaillaan pieniä ja isompia juttuja. Yrsa pääsi Sari Vähäniityn valkkuryhmään, Nape treenaa ensi vuoden itsenäisessä ryhmässä. Viilataan Nape huippuunsa kevään aikana, että voidaan voittaa Suomen mestaruus kesällä!